Karpatiat

Yhteisvaikutusten riskitekijöitä ovat potilaan korkea ikä, monilääkitys ja hoitovastuun jakautuminen useille lääkäreille. Lääkemäärää lisäävät myös eri lääkehoitojen kokeileminen potilaalle tilanteessa, jossa ei ole selkeää suositusta potilaan ongelman hoitamiseksi. Nämä hoitokokeilut saattavat jäädä pysyviksi lääkityksiksi, vaikkei lääkkeestä ole hyötyä.  

Yhteisvaikutuksia voi tapahtua eri vaiheissa

Yhteisvaikutuksia voi tapahtua useissa eri vaiheissa lääkkeiden ollessa elimistössä: imeytymisvaiheessa, lääkkeiden jakautuessa elimiin ja kudoksiin verenkierron viemänä sekä elimistön hankkiutuessa eroon lääkkeestä metabolian ja erityksen keinoin.

Lääkkeen imeytymisvaiheessa

lääkkeessä olevan lääkeaineen täytyy imeytyä elimistön eri kalvorakenteiden läpi päästäkseen verenkiertoon. Tavallisin lääkkeenantotapa on suun kautta, ja tähän tapaan liittyy merkittäviä yhteisvaikutuksia. Jotta lääkeaineen imeytyminen olisi mahdollista, täytyy tabletin tai kapselin ensin hajota vatsassa ja vapautuvan lääkeaineen täytyy liueta maha-suolikanavan sisältöön. Tämän jälkeen liuennut lääkeaine joutuu kontaktiin suolen seinämän kanssa, missä useat prosessit pyrkivät estämään lääkeaineen pääsyä elimistöön, koska elimistö reagoi lääkeaineeseen vierasaineena.

Kelaatioon perustuva lääkkeiden yhteisvaikutus voi tapahtua, kun tiettyjä lääkkeitä annetaan suun kautta samanaikaisesti. Esimerkiksi rauta (rautatabletit) tai alumiini (Antepsin, Alsucral) sitoutuvat toiseen lääkeaineeseen ja muodostuu kelaatti, joka ei liukene elimistössä. Tällöin lääkkeet eivät imeydy suolistosta verenkiertoon, jolloin ne eivät myöskään tehoa. Jo 1970 -luvulla prof. Pertti Neuvosen tutkimukset osoittivat raudan estävän tetrasykliinien imeytymistä, kun niitä nautitaan samanaikaisesti.

Myös lääkehiili, jota käytetään erilaisten vatsavaivojen hoitoon ja myrkytyksiin, estää merkittävästi lääkeaineen imeytymistä, jos hiiltä ja lääkettä otetaan samanaikaisesti (+/- 4 tuntia). Lääkehiilen nauttimista muiden lääkeaineiden kanssa samanaikaisesti tulee aina välttää tilanteissa, joissa jo yhden tai muutaman lääkeannoksen imeytymättä jääminen voi merkittävästi vaikuttaa lääkityksen tehoon. Tällaisia lääkkeitä ovat e-pillerit, epilepsia - ja rytmihäiriölääkkeet sekä sokeritautilääkkeet tablettimuodossa.

Lääkeaineen jakaantumisvaiheessa

veri kuljettaa lääkeaineet niiden kohdekudoksiin. Osa kohdekudoksista on veri-kudosesteen suojaamia. Tällaisia kudosesteitä on mm. aivoissa, sukusoluelimissä ja istukassa. Ne rajoittavat lääkkeiden jakautumista elimiin.

Lääkeainemetabolia

on vierasainemetaboliaa. Rasvaliukoinen lääkeaine muokataan ja hajotetaan entsyymien avulla vesiliukoisempaan muotoon, jonka jälkeen lääkeaine poistuu elimistöstä munuaisten kautta virtsaan tai sapen kautta ulosteeseen. Entsyymien toiminnan estyminen voi aiheuttaa lääkkeen kertymistä elimistöön, jolloin lääkkeen vaikutus on liian voimakas. Entsyymien toiminnan kiihtyessä lääke ei puolestaan vaikuta tehokkaasti.

Esimerkiksi Klaritromysiini-antibiootti (Klacid, Zeclar) on voimakas CYP3A4 -entsyymin estäjä. Jos potilas saa samanaikaisesti kolesterolilääkkeenä Simvastatiinia (Lipcut) ja Klacid -antibioottia, niin siitä seuraa kolesterolilääkkeen kertymistä suurina määrinä elimistöön, koska antibiootti estää sen poistumisen. Tästä seuraa lihaskipuja, lihasvaurioita ja maksa-arvojen nousua jopa kymmenkertaisiksi. Yhteisvaikutus olisi voitu estää pitämällä taukoa kolesterolilääkityksessä antibioottikuurin ajan tai olisi valittu toinen antibiootti, esim. penisilliini, kefalosporiini tai roksitromysiini.

Toisessa estymisesimerkissä potilaalla on samanaikaisesti astma sekä verenpaine- ja sepelvaltimotauti ja lääkityksenä Buventol, Ventoline ja Seloken. Nämä lääkkeet kumoavat toistensa vaikutukset, jolloin edellä mainittujen tautien hoitotulokset heikkenevät. Astmapotilaalle pitää valita verenpainelääkkeeksi esim. Renitec, Plendil,...

Lääkeaineiden kertymisestä käytettiin esimerkkinä sydänlääke Digoxinia, jonka vaikutukset voimistuvat iäkkäillä henkilöillä johtuen heikentyneestä munuaisten toiminnasta. Tämä ilmenee pahoinvointina ja matalana pulssina sekä keskushermosto-oireina ja sydämen rytmihäiriöinä.
Myös käsikauppalääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia: kun ripulilääkettä Imodium annetaan yhdessä rytmihäiriölääke Kiniduronin kanssa, niin Imodium aiheuttaa hengityslaman, koska Kiniduron estää p-glygoproteiinin normaalia toimintaa.

Yksilökohtaisia eroja aineenvaihdunnassa

CYP -entsyymit ovat maksan mikrosomaalisia entsyymejä, jotka vastaavat lääkeaineiden metaboliasta (hajoamisesta). Nykyään tunnetaan useimpien lääkeaineiden elimistöstä poistumiseen vaikuttavat tärkeät entsyymit. Uusi lääkeaine ei enää saa edes myyntilupaa, jollei sen metaboloivia entsyymejä ole selvitetty jo tuotekehitysvaiheessa. CYP -entsyymien aktiivisuus vaihtelee yksilöiden välillä geneettisistä syistä. Joku voi olla ns. hidas metaboloija ja toinen nopea: eri ihmisten välillä voi olla jopa tuhatkertaisia eroja lääkkeiden metabolian nopeudessa.
CYP 2C9 -entsyymin merkitys on parhaiten osoitettu Marevan -lääkkeen kohdalla. Yksilöillä, jotka ovat hitaita metaboloijia, Marevan-annos on 5 mg viikossa, kun taas normaalilla metaboloijalla se on vuorokausiannos. Yksilökohtaisten erojen takia hoito tulee aloittaa pienillä annoksilla.
Pelkästään Euroopassa on 35-50 miljoonaa hidasta metaboloijaa. He ovat siis potilaita, joilla on riski saada tavallisilla hoitoannoksilla haittavaikutuksia esim. beta-salpaajista tai useista psyyken lääkkeistä. Entsyymien aktiivisuuksissa on runsaasti eroja myös eri rotujen välillä, esim. CYP 2D6 -entsyymin aktiivisuus on pienempi aasialaisilla verrattuna eurooppalaisiin. CYP 2D6 entsyymi liittyy esimerkiksi beta-salpaajien, rytmihäiriölääkkeiden, kodeiinin ja tramadolin aineenvaihduntaan.

Miten yhteisvaikutuksia voidaan välttää?

Yhteisvaikutusten välttämiseksi hyviä ratkaisuja ovat omalääkäri, joka ottaa vastuun kokonaislääkityksestä ja monilääkityksen välttäminen. Suomen ja Ruotsin yhteistyönä on rakennettu lisäksi lääkeinteraktiotietokanta, joka sisältää keskeisen lääketieteellisen tiedon lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Tämä tietokanta voi toimia yhdessä potilastietokannan kanssa apteekissa ja lääkärin vastaanotolla. Lääkärin kannattaa ensisijaisesti määrätä lääkkeitä, joista hänellä on kokemusta ja joiden yhteisvaikutukset hän tuntee hyvin. Tiettyjen riskilääkkeiden, kuten varfariinin, kipu- ja masennuslääkkeiden kanssa, tulee yhteisvaikutusten poissulkemiseen kiinnittää erityistä huomioita. Lisäksi kannattaa huomioida, että rokotteet ja injektiot menevät suoraan verenkiertoon, jolloin imeytymisvaiheen yhteisvaikutuksia ei esiinny.

Valmisteet ja lähteet

Yllä olevassa tekstissä lääkeaineet esiintyvät kauppanimillä ja ovat siten vain esimerkkejä; muillakin samaa vaikuttavaa ainetta sisältävillä lääkkeillä esiintyy sama haittavaikutus.

Lähdekirjallisuus: Lääkkeiden yhteisvaikutukset, Kari Laine, Tammer-paino 2005

Apteekkari Riitta Rostela muistutti aina lukemaan lääkkeiden pakkausselosteet haitallisten yhteisvaikutusten välttämiseksi.

Teksti: Apteekkari Riitta Rostelan luentomuistiinpanojen perusteella lyhentänyt Liisa Heino