Sydänliitto

Suomessa sydänsairauksien ennaltaehkäisy ja hoito on perinteisesti ollut erittäin korkeatasoista. Pohjois-Karjala -projekti on maailmanlaajuisestikin mitattuna yksi merkittävimmistä kansanterveyden edistämishankkeista. Tehokkaasta ennaltaehkäisystä huolimatta sydänpotilaiden määrä kuitenkin lisääntyy nopeasti väestön ikääntyessä.

Terveydenhuoltojärjestelmää erittäin paljon kuormittavan eteisvärinän ja sydämen vajaatoiminnan osalta voidaan puhua jo epidemiasta. Vuosituhannen vaihteessa sydänsairauksien lisääntymiseen reagoitiin meillä ja muualla Euroopassa tehostamalla sydänlääkäreiden eli kardiologien koulutusta ja perustamalla kardiologian erikoisala. Koulutusjärjestelmän muutoksen ansiosta meillä on tällä hetkellä hyvin toimiva sairaalaverkosto ja sydänpotilaat pääsevät sydänlääkärin hoitoon asuinpaikastaan riippumatta.

Tätä taustaa vastaan on outoa, että Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettama työryhmä päätyi keväällä esittämään kardiologian pääspesialiteetin lakkauttamista vastoin Euroopan yhteisön erikoislääkärikoulutusta koordinoivan viranomaisjärjestön (UEMS) suosituksia. Suunniteltu muutos pidentäisi sydänlääkäreiden koulutusta noin kolmella vuodella ja vaarantaisi asiantuntijoiden saatavuuden etenkin ruuhka-Suomen ulkopuolisiin keskussairaaloihin. Suomen Kardiologinen Seura ry:n viime keväänä tekemän selvityksen mukaan kaikkien keskus- ja yliopistollisten sairaaloidemme sisätautien ja kardiologian ylilääkärit pitävät nykyistä koulutusjärjestelmää toimivana ja vastustavat esitettyä uudistusta. Samalle kannalle ovat asettuneet myös yliopistollisten sairaaloidemme kardiologian vastuukouluttajat, suuri osa sisätautialojen professoreista sekä Euroopan Kardiologisen Seuran (ESC) hallitus. Myös Suomen Sydänliitto ry on seurannut huolestuneena STM:n esitystä ja pelkää sen vaikeuttavan sydänpotilaiden hoitoon pääsyä.

Kardiologia on oma erikoisalansa useimmissa Euroopan maissa. Tunnetuin poikkeus tästä on Ruotsi, jossa sydänlääkäreiden koulutus muutettiin vuonna 2006 osaksi sisätautien koulutusta. Muutos on osoittautunut huonoksi ja Ruotsissa valmistelut palauttaa kardiologia omaksi erikoisalakseen ovat jo pitkällä. Meillä ei ole mitään syytä eikä varaa toistaa ruotsalaisten tekemiä virheitä perustamalla maahamme erittäin kallista ja yleiseurooppalaisesta suuntauksesta poikkeavaa kaksoistutkintoihin tähtäävää erikoislääkärikoulutusjärjestelmää. Tämän sijaan meidän pitäisi keskittyä erikoislääkärikoulutuksen sisällön kehittämiseen eikä toimivien koulutus- ja palvelujärjestelmien romuttamiseen.

Mielestämme STM:n työryhmän johtopäätökset ovat hätiköityjä eikä asian valmistelussa ole huomioitu tasapuolisesti erikoislääkäriyhdistysten, kouluttajien ja kentän näkemyksiä ja tarpeita. Koska STM ei ole pyytänyt asiasta lausuntoja erikoislääkäriyhdistyksiltä eikä ole huomioinut ministeriöön toimittamiamme vastineita, haluamme tällä avoimella kirjeellä tuoda asian laajempaan tietoisuuteen ennen kuin lopullisia ja kauaskantoisia päätöksiä tehdään. Vastaamme mielellämme asiaa koskeviin kysymyksiin.

Pekka Raatikainen, puheenjohtaja, Suomen Kardiologinen Seura ry, professori, Tampereen yliopisto ja TAYS Sydänkeskus Oy
Tor Jungman, pääsihteeri, Suomen Sydänliitto ry
Juhani Airaksinen, professori, Turun yliopisto ja TYKS
Juha Hartikainen, professori, Kuopion yliopisto ja KYS-Sydänkeskus
Heikki Huikuri, professori, Oulun yliopisto ja OYS
Markku S. Nieminen, professori, Helsingin yliopisto ja HYKS