Tutkimus on potilaalle vaivaton ja
turvallinen. Suurikokoisten koneiden rinnalle on tullut lähes yhtä
hyviä kannettavan tietokoneen mallisia laitteita. On jopa pieniä
kämmenlaitteita, mutta niiden käyttö ei ole laajaa.
Tutkimuksessa potilas makaa yleensä
puoliksi vasemmalla kyljellä. Ultraäänianturi lähettää rintakehän
päältä megahertsiluokan taajuista ääntä, joka heijastuu takaisin
eri tavalla eri kudoksista. Tietokone laatii kaikujen perusteella
reaaliaikaisen kuvan, jossa näkyy sydämen supistelu sekä läppien
avautuminen ja sulkeutuminen.
Lisääntynyt neste sydänpussissa
näkyy helposti. Sydämen eri lokeroiden koot ja lihaskerrosten
paksuudet mitataan millimetrintarkasti. Mittaamalla vasemman
kammion koko lepo- ja supistusvaiheessa saadaan lasketuksi
ejektiofraktio, joka kuvastaa pumppauksen tehokkuutta. Se on
normaalisti yli 50 %. Seinämän supistusliike nähdään joko normaalin
symmetrisenä tai siinä on huonompia alueita, jotka voivat johtua
muun muassa infarktiarvesta. Läpistä nähdään rakennepoikkeavuudet
ja mahdolliset kalkkikertymät.
Toiminnallista tietoa saadaan
mittaamalla veren virtausnopeuksia Dopplerin periaatteen mukaan.
Näin voidaan hyvinkin tarkkaan arvioida esimerkiksi aorttaläpän
ahtauman aste ja paine keuhkovaltimossa. Doppler-signaalin
värikoodaus ('väridoppler') kertoo virtauksen suunnan: punainen
anturia kohti, sininen poispäin. Näin nähdään, onko läppäaukossa
virtaus oikean suuntainen oikeaan aikaan eli vuotaako läppä.
Ongelmana on joskus, että menetelmä on liiankin herkkä ja näyttää
myös sellaisia "poikkeavia" virtauksia, joilla ei ole mitään
käytännön merkitystä.
Uusimmilla laitteilla saadaan
kolme- ja jopa neliulotteista kuvaa. Siitä on hyötyä esimerkiksi
läpän tarkan rakenteen kuvauksessa leikkausta suunniteltaessa.
Ultraäänitutkimus ei aina onnistu
yhtä hyvin. Ultraääni ei läpäise luuta, joten kapeat kylkiluuvälit
('ikkunat') voivat olla ongelma. Myös laajentuneet keuhkot voivat
peittää näkyvyyden. Runsas ihonalaiskudos (lihavuus) heikentää
kuvan laatua. Useimmiten tutkimus onnistuu ainakin osittain.
Jos näkyvyys on huono ja oleellista
tietoa jää saamatta, tutkimus voidaan tehdä ruokatorven kautta
('transesofageaalinen'). Tutkittava nielee mahalaukun tähystimen
kaltaisen letkun, jonka päässä oleva ultraäänianturi ohjataan
ruokatorveen. Ruokatorvi on heti sydämen takana, joten kuvien laatu
on erinomainen. Tutkimus tehdään myös silloin, kun rintakehän
päältä tehtävän ('transtorakaalinen') tutkimuksen tarkkuus ei hyvin
onnistuessaankaan riitä.
Näin on etsittäessä vasemman
eteisen sopukoista verihyytymää sekä tutkittaessa tarkkaan
hiippaläppää tai eteisten väliseinää.
Vaikka ultraäänitutkimus antaa
paljon tietoa sydämestä, sillä ei voi riittävästi tutkia
sepelvaltimoita. Sepelvaltimoista voi saada epäsuoraa tietoa
tarkkaamalla vasemman kammion seinämänliikkeitä, jolloin voi
paljastua infarktin arpi tai akuutin hapenpuutteen vallitessa
ohimenevä liikehäiriö (ks. rasitusultraäänitutkimus).
