Sydänliitto

Tupakanhimon luonnetta voi pohtia tilanteissa, joissa on helppo olla polttamatta: kun istuu kirjastossa tai lentokoneessa tai käy savuttomien tuttavien luona tai elokuvissa. Vähän yksinkertaistaen voi sanoa, että vieroitusoireita ei tule silloin, kun kokee luonnolliseksi olla polttamatta. Jos pitää tupakointia mahdottomana, vaikka käsilaukussa on aski ja tikut, asiaan kykenee suhtautumaan rauhallisesti.

Ongelma syntyy silloin, kun olisi mahdollista polttaa, mutta joku estää sen. Esimerkkinä voi käyttää koulutuspäivää, jonka ohjelmaan on merkitty tauko klo. 14.00, mutta puhujalla ei näytä olevan aikomustakaan lopettaa. Varttitunnin kuluttua tilanne koettelee kaikkien hermoja, mutta tupakoitsijat kiemurtelevat penkissä todella ärtyneenä. Kireys johtuu enimmäkseen vahvasta sisäisestä vastarinnasta sitä kohtaan, että asiat etenevät väärällä tavalla. Ärtyneeksi tulee myös tupakoimaton kuulija, joka on sopinut tapaavansa ystävänsä tauon aikana, eikä kehtaa livahtaa salista kesken esityksen.

On totta, että aivojen nikotiinireseptorit viestittävät kahden tunnin istumisen jälkeen toivetta saada nikotiinia ja että se synnyttää halun polttaa. Kärsimättömyys on kuitenkin vastaus siihen, että tilanne ei salli tyydyttää tätä halua, vaikka sen pitäisi olla mahdollista. Jos tupakanhimossa olisi kyse pelkästään fysiikasta, tupakoija ei selviäisi kahdeksan tunnin yöunista heräämättä välillä polttamaan.