Sydämestä ja verisuonista voidaan monelta kohtaa mitata painetta katetrien avulla ja mittausten perusteella päätellä vikojen olemassaolo ja vaikeusaste. Ennen vanhaan kaikki leikkausta vaativat viat tutkittiin katetroinnin avulla. Nykyisten kuvantamistutkimusten (mm. ultraääni- ja magneettikuvaus) aikana tarvetta on paljon vähemmän. Päätös leikkauksesta tai siitä pidättäytymisestä voidaan useimmiten tehdä kajoamattomien tutkimusten nojalla.
Niin sanottuja oikean puolen katetrointeja tehdään vielä jonkin verran, esimerkiksi kun halutaan saada tarkka kuva sydämen vajaatoiminnan asteesta. Laskimoteitse joko kaulalta tai nivusesta viedään katetri oikeaan eteiseen. Katetrin päässä on pallo, joka täytetään ilmalla (ns. Swan-Ganz-katetri). Pallo "kelluu" verivirrassa ja ohjaa katetrin yleensä helposti oikean kammion kautta keuhkovaltimoon, minkä jälkeen tehdään mittaukset: niin sanottu keuhkovaltimon kiilapaine, joka kuvastaa vasemman eteisen painetta (sinne on hankala suoraan päästä), keuhkovaltimon paine sekä oikean kammion ja eteisen paineet. Eri kohdilta voidaan myös ottaa näytteitä veren happikyllästeisyyden mittaamiseksi, jos epäillään epänormaaleja aukkoja sydämen vasemman ja oikean puoliskon välillä.
