ST-segmentin nousu perusviivasta merkitsee yleensä vaikeaa, koko sydänlihaksen paksuuden käsittävää hapenpuutetta. Sitä vastaa yleensä suonen äkillinen ja täydellinen tukkeutuminen ilman aiemmin kehittynyttä suojaavaa yhdyssuonten (kollateraalien) verkkoa. ST-segmentin vajoamalle perusviivasta on monia syitä, joista yksi on vähemmän täydellinen hapen puute.
ST-nousuinfarktin ( ST elevation myocardial infarction, STEMI) oire on yleensä levossa alkava tai lepoon asettumisesta huolimatta jatkuva kova, puristava rintakipu, joka voi säteillä angina pectoris -kivun luonteenomaisille alueille. Siihen liittyy usein kuolemanpelkoa, kylmänhikisyyttä, oksentelua, pahoinvointia tai voimattomuutta. Tällaisessa tilanteessa tulee viipymättä pyytää apua hätänumerosta 112.
Kun EKG osoittaa ST-nousuinfarktin, sairastunut viedään kipulääkityksen ja muun ensiavun jälkeen nopeasti sairaalaan, jossa voidaan tehdä välitön varjoainekuvaus ja tarvittaessa suonen avaus pallolaajennuksella.
Ellei pallolaajennusta ole saatavissa riittävän nopeasti, annetaan suonensisäinen liuotushoito, mieluiten ensihoidon toimesta tapahtumapaikalla. Valtaosassa tapauksista liuotuslääke avaa suonitukoksen, erityisesti jos se päästään antamaan viimeistään 2-3 tunnin kuluessa oireiden alusta. Aina näin ei käy, ja siksi on hyvä viedä potilas sairaalaan, jossa hoito voidaan täydentää pallolaajennuksella.
Joskus oireet ovat vähemmän tyypilliset, erityisesti vanhuksilla, naisilla ja diabeetikoilla. Toki näilläkin ryhmillä oireet ovat usein selkeät. Mitä epämääräisemmät oireet, sen vaikeampi luonnollisesti on varhainen diagnoosi, vaikka siihen tulee aina pyrkiä. Joskus sydäninfarkti sairastetaan aivan oireitta ja tunnistetaan vasta jälkikäteen EKG:sta.
