Sisältöön Sivukartta Palaute Tulosta

Sydänliitto

 
 
 
 
 

Sepelvaltimotautikohtaus

Sepelvaltimotautikohtaukseksi (akuutti koronaarisyndrooma) kutsutaan taudin epävakaita muotoja, joissa oireet alkavat tai pahenevat äkillisesti ja ovat vaikeita, yleensä jo levossa ilmeneviä.

 

Sepelvaltimokohtaus syntyy, kun sepelvaltimon seinämässä olevan kovettumapesäkkeen pinta repeää tai rikkoutuu. Alta paljastuu rakenteita, joihin veren hyytymisen käynnistävät verisolut (verihiutaleet eli trombosyytit) hanakasti tarttuvat ja samalla aktivoituvat. Reaktio on sama kuin ulkoisen haavan syntyessä ja sen alkuperäinen tarkoitus on verenvuodon tyrehdyttäminen. Nyt kuitenkin sepelvaltimon seinämän vauriokohtaan syntyy verihyytymä. Seurauksena on valtimotukos eli trombi (veritulppa). Paikallinen tulppa ei välttämättä ole täysin tukkiva, mutta siitä voi hilseillä hyytymää, joka myötävirtaan kulkeutuessaan tukkii alajuoksun pieniä suonia.

 

Pitkittyvässä, sydänperäiseksi epäillyssä rintakivussa kiireellisintä on tunnistaa ne, jotka tarvitsevat tukkeutuneen sepelvaltimon välitöntä avaamista pallolaajennuksella tai liuotushoidolla ( ST-nousuna ilmenevä sydäninfarkti). Siksi tässä tilanteessa on ehdottomasti soitettava hätäkeskukseen (112), ellei kipu ala helpottaa viidessä minuutissa tai yhden nitron (jos heti saatavilla) ottamisen jälkeen. Tavoitteena on, että paikalle nopeasti tulevan ambulanssin henkilöstö ottaa EKG:n, joka ratkaisee tämän kiireellisimmän kysymyksen.

 

Erityyppisten sepelvaltimotautikohtauksien hoito eroaa lähinnä akuuttivaiheen osalta. Kotiutuksen jälkeen käytetään yleensä samoja elintapahoitoja ja lääkkeitä kuin vakaassa sepelvaltimotaudissa. Kuitenkin klopidogreelia käytetään asetyylisalisyylihapon ohella yleensä vuoden ajan.

 

Usein sepelvaltimotautikohtaus on taudin ensimmäinen ilmentymä aiemmin terveellä ihmisellä. Erityisesti tässä tilanteessa tarvitaan kuntoutusta. Nykyään sairaalahoitovaihe on lyhyt ja sepelvaltimoiden ahtaumat hoidetaan saman tien pallolaajennuksella. Siksi ei ehdi syntyä vajaakuntoisuutta, eikä kuntoutuskaan ole perinteisessä mielessä menetetyn toimintakyvyn palauttamista. Sitäkin enemmän tarvitaan tietoa sairaudesta, sen kanssa elämisestä ja eri hoitotavoista. Sekä tiedon jakaminen että sen vastaanottaminen on väistämättä rajoittunutta lyhyen sairaalajakson aikana. Vaikka laitoskuntoutustakin edelleen harjoitetaan, sepelvaltimotautikohtauksesta toipuvalle sopii usein paremmin avohoitokuntoutus. Ryhmätapaamiset, esimerkiksi Sydänliiton tukemissa Tulppa-ryhmissä, ovat osoittautuneet tehokkaaksi kuntoutusmuodoksi, ei vähiten niissä saatavan vertaistuen ansiosta.

 

Taudin rauhoituttua vakaaseen vaiheeseen pitkäaikainen, luottamuksellinen hoitosuhde, säännölliset tarkastukset ja viipeettömät reagoinnit tilanteen muutoksiin ovat tarpeen. Ennustetta parantavien elämäntapa- ja lääkehoitojen pitkäjänteinen toteutuminen on keskeistä.

1
2
3
4
5
6
Jaa sivu: Bookmark and Share
 
Info
Sulje

Hakuohje

Sisällöstä voi hakea tietoa vapaalla sanahaulla (Hae sisällöstä) tai asiasanahaulla (Hae asiasanoilla).

Vapaa sanahaku käy läpi tekstisisällöt, otsikot ja kuvatekstit.

Asiasanahaku hakee sisällön metatiedoista vastaavuutta sisällön Tero- ja Mesh-metatietoihin.

Haku käyttää oletusarvona hakusanojen välissä TAI-operaattoria.

Haku ei tee eroa suurten tai pienten kirjainten välillä.

Hakusanan voi katkaista asteriskilla eli tähtimerkillä (*) sanan lopusta, mikä on hyödyllistä eri taivutusmuotojen etsimisessä.