Tavallisimpia rytmihäiriöitä ovat yksittäiset lisälyönnit, eteisvärinä (flimmeri) ja tiheälyöntisyys. Vakavimpia ovat taas kammiovärinä ja sydämenpysähdys, jolloin pumppaustoiminta keskeytyy kokonaan. Rytmihäiriöt voivat olla joko itsenäisiä sairauksia tai liittyä johonkin muuhun sydänsairauteen, kuten sepelvaltimotautiin tai sydänlihassairauksiin.
- Eteisperäiset rytmihäiriöt
- Kammioperäiset rytmihäiriöt
- Hitaat rytmihäiriöt
- Nopealyöntisyys ja tykytystuntemukset
Sydämen rytmi vaihtelee normaalisti tilanteen mukaan. Syke on
hitaimmillaan syvän unen aikana jopa vain 40 kertaa minuutissa ja
nopeimmillaan kovassa ponnistelussa 200 kertaa minuutissa. Sykkeen
nopeutta säätelee sisäelimiä säätelevä hermosto eli autonominen
hermosto. Sen sympaattinen osa kiihdyttää ja parasympaattinen osa
hidastaa sykettä. Kiihdyttävä hermosto aktivoituu terveelläkin
ihmisillä väsyneenä, kiihtyessä, stressi tilanteissa, humalassa,
krapulassa ja kuumeessa. Myös kahvi, tupakka ja jotkut lääkkeet
kuten astmalääkkeet nostavat sykettä. Huonokuntoisella rasitus
nostaa sykettä herkemmin kuin liikuntaa enemmän harrastaneella. Kun
sydämen tykytys kiihtyy hitaasti noin 120 kertaa minuutissa tasoon
ja laantuu myös asteittain, on yleensä kyse vaarattomasta
sykenoususta. Nopeat rytmihäiriöt alkavat ja loppuvat tyypillisesti
äkillisesti.
Sydämen lisälyönnit ja muljahtelutuntemukset
Lisälyöntituntemuksia kuvataan usein "muljahteluna", "sydän
jättää lyöntejä väliin ja lyö sitten voimakkaammin" tai "sydän
hypähtelee". Stressi, valvominen, raskas fyysinen rasitus,
alkoholin käyttö, tupakointi, kahvin juonti, eräiden lääkkeiden
käyttö ja nestetasapanohäiriöt (kaliumin ja magnesiumin vajaus)
voivat aiheuttaa terveenkin sydämen lisälyöntejä.
Lisälyöntisyys yleistyy iän myötä. Terveen sydämen lisälyönnit ovat
vaarattomia, mutta tuntuvat kiusallisilta. Lisälyönnit yleensä
vähenevät tai häviävät rasituksessa, joka on niiden
hyvänlaatuisuuden merkki. Uudenlainen ja runsas lisälyöntisyys
saattaa olla alkavan sydänsairauden oire, joten ne yleensä
tutkitaan kertaalleen perusteellisesti. Yleensä lisälyöntisyys ei
vaadi hoitoa, vaan altistavien tekijöiden välttäminen riittää.
Hankalia, haittaavia oireita voidaan yrittää hillitä
beetasalpaaja-lääkityksellä.
Hälyttävät oireet
Tykytys- ja muljahtelutuntemuksia esiintyy ajoittain lähes kaikilla ja ne ovat yleensä vaarattomia, mutta tutkimuksiin pitää hakeutua aina jos tykytystuntemuksiin liittyy:
- rintakipua
- heikotusta
- hengen ahdistusta
- tajunnan hämärtymistä
- tajunnan menetys
- rytmihäiriötuntemuksen alkaminen rasituksessa
Rytmihäiriötuntemukset tulee selvittää aina, jos suvussa on esiintynyt sydänperäisiä äkkikuolemia!
