Retkahdus johtuu usein alkuvaiheen tupakanhimokohtauksista. Savukkeiden säilyttäminen kotona lisää vaaraa huomattavasti. Jos tupakkaa on käden ulottuvilla niiden minuuttien aikana, kun polttamisen halu on suurin, sortuminen on helppoa. Tupakoiden ja sytkärien hävittäminen on suositeltavaa, vaikka sekään ei ole sääntö. Joillekin ihmisille ns. hätävara-aski kuuluu omaan tapaan irrottautua ja liittyy usein itsemääräämisoikeuden tunteeseen.
Retkahtaminen on helppo ymmärtää vieroitusvaiheessa, mutta niin voi tapahtua vielä vuosienkin kuluttua. Kyse on silloin pitkälti kokeilusta - miltäs se nyt tuntuikaan - vaikka joskus sitä tukee myös tilanteen laukaisema psyykkinen halu polttaa. Usein ensimmäinen savuke ei edes tunnu juuri miltään, mikä tuudittaa turvallisuudentunteeseen. Kuluu viikkoja ja sitten seuraa toinen ja seuraavissa juhlissa tulee poltettua useampi ja sitten ostaa oman askin ja pian onkin taas vakituinen tupakoitsija.
Nikotiinireseptorit eivät häviä aivoista tupakoinnin
lopettamisen myötä, vaan niiden määrä pysyy kohonneena koko
loppuelämän. Nikotiinin saannin lakatessa ne vain uinahtavat, mutta
ne myös heräävät helposti. Periaatteessa jo yksi savuke voi
aktivoida kertaalleen haudatun käyttäytymismallin ja riippuvuuden
uudelleen.
Retkahtamisen vuoksi ei kannata ruoskia itseään, vaan parasta on
hyväksyä tapahtunut rauhallisesti ja suunnata ajatukset seuraavaan
yritykseen. Ja sitten, kun on päässyt uudestaan kuiville, kokeiluja
kannattaa välttää kuin kastemato ruohonleikkuria.
