Fyysinen riippuvuus perustuu pitkälti nikotiiniin. Myös
psyykkisen riippuvuuden pohjalla on nikotiinin vaikutus, mutta se
muotoutuu henkilökohtaisten tekijöiden ja kokemusten mukaan.
Psyykkinen riippuvuus liittyy siihen, kuinka paljon yksilö kokee
tarvitsevansa tupakkaa voidakseen nauttia elämästä tai selvitäkseen
stressistä tai huonoista hetkistä.
Tupakointi on myös sosiaalinen, ympäristöön ja sen asenteisiin
liittyvä ilmiö. Hyvä esimerkki löytyy lääkärikunnasta. Vielä
1960-luvun alussa suomalaiset lääkärit polttivat yhtä paljon kuin
muukin väestö. Nykyisin lääkäreistä polttaa vain muutama prosentti
ja todennäköisesti heistäkin monet salaa. Ammattiryhmän kulttuuri
tukee savuttomuutta erittäin vahvasti.
Savukkeenpolton aloittivat aikanaan yläluokan miehet. Tästä
ryhmästä se levisi ensin yleisesti miesten ja vähitellen myös
naisten keskuuteen. Ensimmäisten naistupakoitsijoiden joukkoon
kuului muun muassa naisaktivisteja, jotka halusivat näin rikkoa
perinteisiä rooliodotuksia. Laajemmin naiset ryhtyivät länsimaissa
tupakoimaan toisen maailmansodan jälkeen, siirtyessään kotoa
ansiotöihin.
Nykyisin korkeimmin koulutettu väestö tupakoi vähiten. Tässäkin
joukossa on silti ryhmiä, joissa tupakoidaan eri tavoin. Sukupuoli
vaikuttaa edelleen, mutta erottavia tekijöitä ovat myös ammatti,
harrastukset, asuinpaikka ja elämänkatsomus. Tupakointi ei siis ole
pelkästään yksilöllinen ilmiö, vaan riippuu myös sen yleisyydestä
ja hyväksyttävyydestä itselle läheisten tai tärkeiden ihmisten
keskuudessa.
