Tutkimuksesta käytetään myös nimityksiä vuorokausi-EKG, 24 tunnin EKG ja Holter-monitorointi. Tutkimuksen tarkoitus on seurata sydänkäyrää jatkuvasti 24 tunnin, joskus 48 tunnin ajan. Ensisijaisesti kyseessä on rytmihäiriötutkimus, mutta ns. ST-segmentin analyysilla voidaan saada viitteellistä tietoa myös sydänlihaksen hapenpuutteesta.
Pitkäaikais-EKG:n aiheena on rytmihäiriöiden selvittely tai epäselvän tajuttomuuskohtauksen sydänperäisyyden arviointi. Harvoin toistuvissa selkeästi kohtauksellisissa rytmihäiriöissä tutkimus ei yleensä hyödytä, koska kohtaus tuskin osuu rekisteröinnin aikaan. Muuten terveen sydämen muljahtelututkimuksissa pitkäaikais-EKG ei yleensä ole tarpeen, mutta haluttaessa se voidaan tehdä lisälyöntien määrän ja esiintymisen kartoittamiseksi. Oireita antavien rytmihäiriöiden suhteen tutkimus on antoisimmillaan, kun tyypilliset oireet sattuvat rekisteröinnin ajaksi. Sydämen rytmistä ja rytmihäiriöalttiudesta saadaan kyllä muutenkin tietoa, sillä sydämen rytmin aistiminen on epäluotettavaa.
Tutkimus tehdään kiinnittämällä ihoon muutama elektrodi, jotka kytkentään pieneen rekisteröintilaitteeseen. Laitetta pidetään mukana tutkimuksen kestoaika, jonka kuluessa eletään normaalia elämää tai harjoitetaan toimintoja, joiden epäillään käynnistävän rytmihäiriöitä. Tutkimuksen aikaiset sydämen lyönnit (noin 100 000 vuorokaudessa) rekisteröityvät laitteen muistiin ja puretaan jälkikäteen analysoitaviksi.
Pitkäaikais-EKG:ta voidaan rekisteröidä myös sairaalaoloissa (telemonitorointi). Erityissovellus on solisalaan ihon alle pienestä viillosta sijoitettava laite (rytmivalvuri), jota voidaan pitää pitkiäkin aikoja, kunnes mielenkiinnon kohteena oleva oire ilmenee.
