Nainen, joka on polttanut 15 vuotta askin päivässä, on
sytyttänyt tupakan noin 110 000 kertaa. Jos yhteen savukkeeseen
kuluu seitsemän minuuttia, hän on polttanut elämässään lähes 13 000
tuntia eli 530 vuorokautta, yötä päivää. Näin suuri toistojen määrä
juurruttaisi minkä tahansa tavan lähes automaattiseksi.
Tupakoinnissa sidettä vahvistaa vielä sen aiheuttama riippuvuus.
Kun naisilta kysytään, milloin heidän olisi vaikeinta olla
polttamatta, listan kärjessä on usein ikäviä tilanteita: kun on
väsynyt, vihainen, turhautunut, lohduton, stressaantunut tai
masentunut. Tupakka näyttää kaiken kaikkiaan toimivan naisilla
useammin kielteisten tunteiden säätelijänä kuin miehillä.
Perinteisesti naisen rooliin on kuulunut olla kiltti ja sovitteleva
ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Vaikka tasa-arvo on
edennyt, oletukset ovat sitkeästi hengissä.
Naisten voi esimerkiksi olla vaikea torjua ylimääräinen
työtehtävä
Vaikka oma työtaakka olisi jo nyt liian suuri,
kieltäytyminen aiheuttaa syyllisyyttä, koska se tuntuu itsekkäältä.
Niinpä nainen sanoo kyllä ja lähtee vihaisena tupakalle. Tai
uuvuttaa itsensä työllä ja kokee tarvitsevansa tupakkaa entistä
enemmän. Tai kieltäytyy, mutta tekee sen syyllisyydentunnossaan
puolustellen tai hyökkäävästi, jonka jälkeisessä tunnekuohussa
tarvitsee taas hermosavut.
Joka kerta, kun ihminen lähtee polttamaan hermojen rauhoittamiseksi
ja palaa sieltä rennommalla mielellä, usko tupakan parantaviin
ominaisuuksiin vahvistuu. Tosiasiassa tupakka ei tietenkään helpota
esimerkiksi kohtuutonta työmäärää. Se antaa vain mahdollisuuden
ottaa asiaan etäisyyttä, mikä tekee kohtuuttomuuden helpommaksi
kestää. Alitajuisesti olon paraneminen kuitenkin yhdistyy tupakkaan
ja tämä kytkös vahvistuu toistojen myötä.
Tupakointi on pitkälti nuorena omaksuttu tapa toimia tietyissä
tilanteissa. Savuttomana pysyneet ihmiset opettelivat juhlimaan,
keskittymään ja selviämään vastoinkäymisistä muilla tavoin.
Jokainen tupakoivakin ehti harjoitella muita keinoja ennen kuin
korvasi ne polttamalla.
Tuhannet ja taas tuhannet polttamiskerrat ovat iskostaneet
käsityksen tupakoinnin tarpeellisuudesta syvälle mieleen. Tarve tai
halu on todellinen, mutta se on opittu ja siihen on kasvettu. Siksi
siitä voi myös oppia pois.
