Syitä on hyvä miettiä myös savuke kerrallaan eli kysyä, miksi polttaa juuri nyt. Saako se aikaan toivotun vaikutuksen? Jos kyllä, johtuuko se todella tupakasta vai ehkä tilanteesta. Voiko samaan tulokseen päätyä muuten? Tuntemuksiaan on hyvä pohtia myös silloin, kun on helppo olla polttamatta.
Kun tuntee tupakoinnin syyt mahdollisimman hyvin, pääsee myös käsittelemään asenteita ja uskomuksia, jotka estävät muuttumista. Esimerkiksi keskittyminen on yksi tavallinen syy tupakoinnille. Ihmiset sanovat, että kun he juuttuvat vaikeaan kohtaan ja polttavat välissä savukkeen, he pääsevät taas eteenpäin. Todistaako se tupakoinnin parantavan keskittymiskykyä? No ei. Onko vaikutus kuviteltu? Ei, se on todellinen. Eivätkö vastaukset kumoa toisensa? Ei sitäkään.
Moni tupakoinnin antama asia johtuu siitä, että savuke poistaa vieroitusoireet. Kun edellisestä tupakasta on kulunut aikaa, aivojen nikotiinireseptorit aktivoituvat, mikä herättää halun polttaa. Se taas häiritsee keskittymistä. Kun reseptorien suu tukitaan savukkeella, häiriötekijä häviää. Tupakointi raapii siis ensin haavan, johon se sitten tarjoaa laastaria.
Tupakointihalu ei tietenkään ole ainoa keskittymistä häiritsevä tekijä, vaan niitä riittää muutenkin. Näitä häiriöitä tupakointi ei poista. Jos seinän takana porataan lattiaa ja se käy hermoille, edes toppa savukkeita ei takaa keskittymistä. Jos metelistä kuitenkin lähtee välillä tupakalle, se auttaa; etenkin jos remonttia voi manata yhdessä muiden kanssa. Rauhoittuminen yhdistyy tupakkaan, vaikka se johtuisi tauosta ja mahdollisuudesta purkaa ärtymystä.
