Liikunnan tulee kuulua sepelvaltimotautia sairastavan ja
sydäninfarktista
toipuneen elämään koko loppuelämän ajan. Sydänsairaan on hyvä
liikkua oman kuntonsa mukaisesti, välttää kilpailuhenkistä
liikuntaa ja muistaa liikunnan rauhallinen aloittaminen ja
päättäminen. Näin liikunnasta tulee miellyttävämpää, mikä auttaa
tekemään liikunnasta säännöllistä.
Äkillisiä kovia ponnisteluja ja ylävartalon staattista lihastyötä kuten lumen luontia, raskaiden taakkojen nostamista ja kantamista on syytä välttää.
Liikunnan harrastamista kannattaa välttää heti
ruokailun jälkeen, väsyneenä, sairaana, krapulassa, tuulisella
ja/tai kovalla pakkassäällä.
Nitrot kannattaa pitää aina mukana ja käyttää niitä mahdollisen kipuoireen ilmaantuessa liikunnan aikana. Oireen ilmaantuessa on hyvä hiljentää vauhtia tai levähtää hetki.
Päivittäinen, puoli tuntia hikoilua tai hengästymistä aiheuttava
liikunta johtaa jo selviin terveyshyötyihin. Pikku hiljaa
tavoitteeksi voi asettaa tunnin päivittäisen liikunta-annoksen.
Liikunnan ei tarvitse olla yhtäjaksoinen tapahtuma, vaan voit
kerätä päivittäisen liikunta-annoksen lyhyemmistä
liikuntatuokioista.
Hyötyliikunta tarjoaa erinomaisia lisämahdollisuuksia liikkua. Monet normaaliin päivärytmiin luontevasti sopivat fyysisen aktiivisuuden muodot, kuten portaiden käyttäminen hissin sijasta ja työmatkat kävellen tai pyöräillen kuluttavat niin paljon energiaa, että niistä kertyy viikoittain tavoiteltava kokonaismäärä.
Myös sydänsairaalle sauvakävely sopii mainiosti liikuntamuodoksi. Tärkeää on kävelysauvojen oikea pituus.
