Verenpaine kohoaa normaalisti tilapäisesti
monesta syystä, esimerkiksi fyysisissä ponnistuksissa ja
jännitettäessä. Siksi verenpainetta arvioitavissa on ajateltava
useisiin mittauksiin perustuvaa tyypillistä tasoa. Verenpaine
vaihtelee normaalisti myös vuorokauden eri aikoina.
Pitkään jatkuessaan kohonnut verenpaine voi johtaa valtimoiden vaurioitumiseen ja ateroskleroosiin eli valtimoiden kovettumiseen. Kohonneen verenpaineen tärkein haitallinen seuraus on aivohalvaus. Kohonnut verenpaine lisää sekä verisuonitukoksesta (aivoinfarkti) että verenvuodosta johtuvan aivohalvauksen riskiä. Kohonnut verenpaine lisää myös sepelvaltimotaudin ja muiden valtimotautien vaaraa. Muita mahdollisia haittoja ovat sydämen vajaatoiminta ja munuaisten toiminnan häiriintyminen. Kohonneen verenpaineen vakavimmat komplikaatiot ovat yleistyneen ja tehostuneen hoidon myötä käyneet harvinaisiksi.
Sekä kohonnut yläpaine (systolinen) että alapaine (diastolinen) lisäävät sairastumisriskiä.
Oheinen kuva näyttää, että sairastumisen (tässä tapauksessa kuolemaan johtavan aivohalvauksen) riski alkaa lisääntyä jo verenpaineen tasolta 115/75 mmHg ja nousee tasaisesti sitä enemmän mitä korkeammat paineet vallitsevat. Riski pätee kaiken ikäisille, mutta kulmakerroin on loivempi vanhoilla, koska heillä mukaan tulevat muut ("kilpailevat") kuolinsyyt.
Kuva mukailtu: Prospective Studies Collaboration, Lancet 2002;360:1903
Verenpaine luokitellaan oheisen taulukon mukaan. On huomattava, että "optimaalisen" eli sen verenpainetason, johon suurissa väestötutkimuksissa liittyy kaikkien pienin sairastuvuus, ja kohonneeksi määritellyn verenpaineen (hypertensio) väliin mahtuu "normaalin" ja "tyydyttävän" alueet, jolloin verenpainetta ei pidetä merkittävästi poikeavana.
TAULUKKO | |||
| Verenpainetasojen määritelmä ja jaottelu | |||
| Jaottelu | Systolinen | Diastolinen | |
| Optimaalinen | < 120 | ja | < 80 |
| Normaali | 120-129 | ja/tai | 80-84 |
| Tyydyttävä ("high normal") | 130-139 | ja/tai | 85-89 |
| Asteen 1 hypertensio | 140-159 | ja/tai | 90–99 |
| Asteen 2 hypertensio | 160-179 | ja/tai | 100-109 |
| Asteen 3 hypertensio | ≥ 180 | ja/tai | ≥ 110 |
| Isoloitu systolinen hypertensio | ≥ 140 | ja | < 90 |
| Isoloitu systolinen hypertensio on syytä
jaotella (1, 2, 3) samalla tavoin kuin taulukon systolinen
paine, kun diastolinen paine on alle 90 mmHg. Aste 1 vastaa
lievää, aste 2 keskivaikeaa ja aste 3 vaikeaa hypertensiota.
Näistä termeistä on luovuttu, jottei syntyisi sekaannusta,
kun arvioidaan
valtimotautiriskiä. | |||
Lähde: Eurooppalainen suositus. Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy käytännön lääkärintyössä: Yhteenveto. Suomen Lääkärilehti liite 49 5.12.2008
Voiko verenpaine olla liian matala?
Sellaista luokitusta ei taulukossa ole. Matala verenpaine onkin paljon pienempi ongelma kuin kohonnut. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että terveellä, vointinsa hyväksi tuntevalla ihmisellä pelkkä matalan verenpaineen mittaustulos ei ole huolen aihe. Hoikalla nuorella ihmisellä verenpaine voi olla esimerkiksi 90/50 ilman mitään haittoja.
Joihinkin sairauksiin liittyy verenpaineen säätelyhäiriö, jolloin
verenpaine pystyasennossa laskee niin alas, että ilmenee
haitallisia oireita (huimausta tai pyörtymistä). Tunnetaan myös
muuten terveillä ihmisillä esiintyvä vasodepressiivinen oireyhtymä,
jossa verenpaine laskee tai pulssi hidastuu (taikka molemmat
yhdessä) siinä määrin, että seuraa pyörtyminen.
Oma kysymyksensä on, miten matalaksi verenpainetta on syytä laskea
kohonnutta verenpainetta hoidettaessa tai käytettäessä
verenpaineeseen vaikuttavia lääkkeitä muiden sairauksien
hoidossa.
Päivitty 2011-10-28
