Vanhin lääkeaineryhmä angina pectoriksen hoidossa ovat nitraatit, jotka estävät sileiden lihasten supistumista. Niiden edullinen vaikutus sepelvaltimotaudin hoidossa perustuu siihen, että suurten laskimoiden lihasjänteyden pienentyessä sydämeen palaava verimäärä vähenee ja sydämen kuormitus pienenee. Veren virtaus sepelvaltimoissa yleensä lisääntyy, jolloin sydänlihas saa enemmän happea.
Lyhytvaikutteiset nitraatit
Nitroglyseriini eli nitro
Rintakipukohtauksen alettua tabletti pureskellaan tai pannaan
kielen alle. Mikäli yksi nitro ei auta, voidaan annos uusia
kahdesti viiden minuutin välein. Nitron voi ottaa myös ennen
rasitusta tai kylmään ilmaan menoa ehkäisemään kipukohtausta.
Nitroa on myös suusumutteena. Annosteluna on 1-3 sumutusta kielen
päälle vähintään 30 sekunnin välein. Angina pectorista sairastavan
on hyvä pitää nitroja aina mukanaan.
Lyhytvaikutteisen nitraatin vaikuttavana aineena on glyseryylitrinitraatti.
Pitkävaikutteiset nitraatit
Pitkävaikutteiset nitraatit kuuluvat angina pectoris -potilaiden peruslääkitykseen. Niillä saavutetaan jatkuva vaikutus, jolloin ns. pikanitrojen tarve vähenee. Pitkävaikutteisiin nitraatteihin kuuluvat myös nitrolaastarit ja suusumutteet.
Pitkävaikutteisia nitraatteja ovat vaikuttavan aineen mukaan lueteltuina glyseryylitrinitraatti, isosorbididinitraatti ja isosorbidi-5-mononitraatti.
Sivuvaikutukset
Nitraattien sivuvaikutukset johtuvat lääkkeen verisuonia
laajentavasta vaikutuksesta. Tavallisin oire on päänsärky , joka
kuitenkin usein helpottuu totutteluvaiheen jälkeen tai annostusta
pienennettäessä.
Lääke laskee myös verenpainetta, mikä voi aiheuttaa joillekin jopa
pyörtymisen. Siksi nitro suositellaankin otettavaksi istuma- tai
makuuasennossa. Alkoholi ja sauna vahvistavat nitron verenpainetta
laskevaa vaikutusta laajentamalla pintaverisuonia.
