Syöminen on jo varhain lapsen oma alue, mutta silti pitkälle hän tarvitsee siinä vanhemman tukea.
-
riski ristiriitaan hetkissä, joissa lapsi valmis tekemään ja kokeilemaan uutta, mutta vanhempi ei oivalla tai hyväksy tai osaa auttaa lapsen uuden taidon harjoittelussa
-
lapsen kehityksen myötä hänelle kehittyy valmiuksia tehdä eri asioita, lapsella on syömisen opetteluun ns. herkkyysvaiheet, vaikkakin herkkyysvaiheiden jaksottuminen on jokaiselle lapselle yksilöllistä.
-
vanhempien myös ymmärrettävä että lapselle itse syömiseen totuttelu on kuin uuteen leluun totuttelu: perunan litistely sormella, maidolla pöytään piirtäminen ovat lapsen syömisharjoituksia vaikka vanhemmista tämä vaikuttaa ruoalla leikkimiseltä.
Ruokaportaat havainnollistavat oppimisprosessia: alimmalta
portaalta ei voi hypätä ylimmälle, myös vanhempi saa lisää
kärsivällisyyttä huomatessaan, että portaat kiivetään yksitellen,
opettelu ja harjaantuminen tapahtuu vähän kerrallaan.
0-4 kk. Imetys/pulloruokinta
Lapsi imee ruoan lisäksi läheisyyttä, turvaa. Syöminen on lapselle
miellyttävä tapahtuma. Syömisrytmi on lapsen mukainen
5-6 kk. Lusikkaruoka
Lapselle lisäruokaa aikaisintaan 4 kk iässä. 6 kk:n iässä lapsi
tarvitsee äidin- tai pullomaidon lisäksi myös muuta ruokaa.
Herkkyyskausi kiinteällä ruoalla syömisen opetteluun 5-6 kk,
lusikkaruoan syöminen on hyvä aloittaa tässä iässä
7-9 kk Syömisen opettelua
Omatoimisen syömisen pohja luodaan:mukin käyttöä opetellaan,
vaikka maito saadaankin pääosin pullosta tai rinnasta. Ruoan
koostumusta karkeutetaan vähitellen. Kun lapsi oppii istumaan hän
osallistuu ruokailuun syöttötuolissa. Pinsettiotteen opittuaan
lapselle tarjotaan sormiruokaa kuten leipä-, vihannes- tai
hedelmäpala
10-12 kk syödään itse
useammat lapset ovat halukkaita opettelemaan syömään itse
tässä vaiheessa. Kahden lautasen malli saattaa olla toimiva
ratkaisu, jotta sekä lapsella on tilaa oppia uutta ja saada
elämyksiä että hänen ravinnontarpeensa täyttyy. Lapsi syö muun
perheen kanssa
1-2 -vuotias syödään muiden kanssa
Lapsi tottuu pikkuhiljaa keskittymään ruokailutilanteessa
syömiseen, mutta jaksaa tuskin seurustella pöydässä kylläiseksi
tultuaan. koko perheellä sama ruoka. Säännöllinen ateriarytmi
tärkeää. Pureskeluharjoitukset tärkeitä
2-3 -vuotias ruokailu sujuu jo
Lapsi oppii ruokailemaan sujuvammin. Hän totuttelee
ruokailutapoihin, opettelee syömään siististi, kiittämään, syö
lusikalla itsenäisemmin. Ruoka-ajat - ja rajat tärkeitä: vanhempi
sanelee ne. Lapsi päättää syömänsä annoksen suuruuden.
3-4 -vuotias
osa käyttää jo haarukkaa, opettelee paloittelemaan ruokaansa,
erottaa arki- ja juhlaruoan. Oppii ruokailleessaan istumaan
paikoillaan, keskittymään syömiseen. Tosin välillä vitkastelua
tapahtuu. Lapsi osallistuu ruokapuuhiin, kaupassa käyntiin ja
kassien purkuun ja kattamiseen.
5-6 -vuotias
Lapsi osaa syödä haarukalla ja veitselläkin, osaavat ottaa ruokaa
itse sekä syödä siististi. Lapsi oppii kuorimaan perunan ennen
kouluun menoa. myös leivän voitelu onnistuu. Hedelmän kuorinta on
harjoituksen alla. Lapsi hahmottaa ruoan merkityksen omalle
kasvulleen ja terveydelleen.
Ruokatottumukset elävät ja muodostuvat jatkuvasti
- lapsilla synnynnäinen mieltymys makeaan, vastenmielisyys karvaaseen
- uuteen tottuminen vaatii useita maistamiskertoja. Jäännös menneisyydestä, jossa varovaisuus on voinut merkitä hengissä selviytymistä. Aikuisen ymmärrettävät että lapsen tottuminen uuteen makuun vie tavallisesti 10-15 kertaa. Kertojen täytyy tapahtua tarpeeksi usein, jotta lapsi tottuu ja siten mieltyy ruokaan. Pakottaminen ei tuo tuloksia. Yleensä uuden ruoan maistaminen vanhan tutun yhteydessä tuo tuloksia.
Ruokailuhetken ilmapiiri maustaa lapsen ruokaa-> hyvä ilmapiirii saa ruoan maistumaan paremmalta, epämiellyttävät tilanteet saavat hyvänkin ruoan maistumaan pahalta. Aikuisen käyttäytyminen vaikuttaa ruokailuilmapiiriin.
