Lapsen liikuntaharrastus tarkoittaa yleensä liikunnan
harrastamista ohjatuissa ryhmissä, kuten tenavajumppaa,
satubalettia ja liikuntaleikkikoulua. Ohjatusta liikunnasta
innostuneen lapsen vanhempien kannattaa miettiä, millainen ohjattu
liikunta olisi lapselle mieluista. Ohjattujen liikuntaryhmien
tarjonnasta saa tietoa esimerkiksi kunnan liikuntatoimesta,
urheiluseuroilta ja yksityisistä liikuntakeskuksista.
Liian varhaisessa vaiheessa kilpailuhenkisyyttä tulee kuitenkin
välttää; lapsesta ei ole tarkoitus tehdä urheilijaa, joka harrastaa
päivittäin vain yhtä liikuntalajia.
Siksi aikuisen tuleekin pohtia seuraavia asioita:
-
Onko liikuntalajin valinnut lapsi vai aikuinen?
-
Kannustaako aikuinen lasta kilpailuun vai riittävätkö onnistumisen kokemukset?
-
Tunteeko aikuinen lapsensa jaksamisen rajat?
-
Jääkö lapselle aikaa tarpeelliseen "oleiluun ja vapaa-aikaan"?
-
Sopiiko liikuntaharrastus luontevasti perheen päivärytmiin?
-
Huomaako aikuinen lapsen kehittymisen vai vaatiiko aikuinen lapselta liikaa?
Liikuntaharrastus voi muodostaa merkittävän osan
lapsen
terveysliikuntasuosituksen määrästä tai jopa sen kokonaan.
Liikuntaharrastus tukee puolestaan lapsen normaalia kasvua ja
kehitystä.
Esimerkiksi tenavajumppa, satubaletti ja liikuntaleikkikoulu ovat
monelle lapselle mieluisia.
Liikuntaharrastus tuo mukanaan monia etuja lapselle.
Liikuntaa harrastava lapsi
-
jatkaa todennäköisemmin kuntoliikuntaa myös aikuisena
-
oppii myönteisen asenteen liikuntaan ja sen harrastamiseen
-
oppii liikunnan perustaidot
-
oppii, että liikkuminen on luonnollinen osa elämää ja
-
oppii taitoja huolehtia omasta terveydestään ja toimintakyvystään myös
aikuisena.
Aiheesta lisää:
