Hoitoprosessit ovat nopeutuneet ja hoitoajat lyhentyneet, minkä takia potilaan ohjaukseen ei riitä tarpeeksi aikaa. Sepelvaltimotaudin sekundaariprevention onnistumista kuvaavien Euroaspire-tutkimusten (1995-96 ja 1999-2000) mukaan sydänpotilaiden elämäntapamuutokset ovat epäonnistuneet, mikä Suomessa selittyy pitkälle potilasohjaukseen käytettyjen resurssien vähenemisellä.
Suomalaisista sepelvaltimotautia sairastavista tupakointia jatkaa 22 %, lihavia on 34 % ja 53 %:lla verenpaine sekä edelleen monella kolesteroliarvot ylittävät suositellut tavoitelukemat vielä puolen vuoden kuluttua sairaalasta pääsyn jälkeen.
Valtimotautipotilaista noin neljännes kärsii depressiivisistä
oireista. Masennus tunnistetaan huonosti, koska se voi sekoittua
perussairauden oireisiin. Depressio tulisi havaita viimeistään
kuntoutumisvaiheessa, koska se saattaa heikentää toipumista ja
estää elämäntapamuutoksia.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että sydänkuntoutus ja
riskitekijöihin vaikuttaminen sekundaariprevention keinoin ovat
tuloksellisimpia tapoja estää sairauden etenemistä. Niillä saadaan
aikaan myös kustannussäästöjä. Työikäisten
sepelvaltimotautipotilaiden hoidon kokonaiskustannuksista kaksi
kolmasosaa aiheutuu työkyvyttömyyskorvauksista.
Sepelvaltimotautipotilaan yhden vuoden kokonaishoitokustannuksista
kuntoutuksen ja potilasohjauksen osuus on vain 1,6 prosenttia.
