Sydänkuntoutus jaetaan kansainvälisesti kolmeen
vaiheeseen:
-
sairaalavaihe: potilasopetus ja kuntouttavat toimenpiteet sairaalassa akuuttihoitovaiheen aikana
-
toipumisvaihe: kuntoutumisohjelmat ensimmäisten 2-16 viikon (- 1 vuosi) aikana kotiutumisesta
-
ylläpitovaihe: kuntoutumisohjelmat, jotka auttavat ylläpitämään toimintakykyä loppuelämän ajan
Sydänpotilaille on tarjolla lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen palveluja. Lääkinnällisellä kuntoutuksella tarkoitetaan esimerkiksi potilaan ohjausta janeuvontaa, fysioterapeutin ohjaamaa liikunnallista kuntoutusta ja kuntoutumis- ja sopeutumisvalmennuskursseja. Ammatillinen kuntoutus taas tarkoittaa esimerkiksi työkykyarviota, työolojen järjestämistä tai lisä- ja uudelleenkoulutusta silloin, kun sydänsairaus estää työikäistä henkilöä jatkamassa entisessä työssään. Julkisia palvelujen tarjoajia ovat terveydenhuolto, Kela ja työeläkelaitokset. Niitä täydentävät sydänpiirit ja valtakunnalliset sydänpotilasyhdistykset Raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Sydänpotilaan kuntoutuksessa keskeisiä aihe-alueita ovat:
-
Tietokuntoutus eli tiedon lisääminen omasta sairaudesta, sen syistä, ilmenemistavoista, vaikeusasteesta, tutkimus- ja hoitomuodoista, itsehoidosta sekä ennusteesta. Oikea ja asiallinen tieto on itsehoidon perusta. Tieto myös auttaa asettamaan sairauden realistisiin mittasuhteisiin omassa elämässä niin, että sairaus ei tarpeettomasti kahlitse potilasta ja perhettä.
-
Taitokuntoutus, jonka aikana saatu tieto muuntuu jokapäiväiseksi taidoksi. Potilas noudattaa hoitosuunnitelmaa, oppii tuntemaan sairautensa, osaa hoitaa itseään ja tulee sen kanssa toimeen. Potilaan voimaantuminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi niin, että lääkehoito sujuu ongelmitta, elämäntavat ovat sydämen kannalta terveelliset, liikunta on säännöllistä ja omalle kuormitustasolle sopivaa, ruokatottumukset ovat sydämelle terveellisiä ja painonhallintaa tukevia ja stressi on hallinnassa.
-
Psykologinen tuki. Keskusteluin tai muilla keinoin potilasta autetaan hahmottamaan jäljellä olevia voimavarojaan. Keskusteluissa selvitetään mm. jaksamisen ja suhtautumisen ongelmia, stressin hallintaa ja työssä selviytymistä. Kuntoutuksessa käsitellään myös mielialakysymyksiä, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta.
-
Sairauden vaikutus perheeseen, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen.
-
Sosiaaliturvan ja terveydenhuoltojärjestelmän tunteminen. Tavoitteena on osaava potilas, joka osaa asioida sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä ja osaa etsiä tarvitsemiaan tukipalveluja. Hän myös tietää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä potilaana on.
-
Toiminta oireiden pahentuessa ja hätätilanteissa. Sekä potilasta että hänen läheisiään opetetaan tunnistamaan pahenevia oireita, tekemään hätäilmoitus hälytyskeskukseen ja antamaan peruselvytystä.
-
Vertaistuki. Vertaistuki on kokemustiedon välittämistä samaa sairautta sairastavien kesken. Kun ammattihenkilökunnalta saatu teoriatieto ja vertaisilta saatu kokemustieto yhdistyvät, se lisää keinovalikoimaa selviytyä sairauden kanssa arjessa. Vertaistuella saattaa olla myös masennusta ja syrjäytymistä ehkäisevä merkitys.
Aiheeseen liittyvät linkit:
www.kela.fi
www.tela.fi
