Sisältöön Sivukartta Palaute Tulosta

Sydänliitto

 
 
 

Kliininen rasituskoe, sydänperfuusion gammakuvaus ja rasitusultraäänitutkimus

Näillä tutkimuksilla etsitään sydänlihaksen hapenpuutetta, jonka tavallisin syy on sepelvaltimotauti.

 

Kliininen rasituskoe eli rasitus-EKG on tutkimuksista laajimmin käytetty. Siinä rasitus suoritetaan polkupyöräergometrilla (kuntopyörällä) tai kävelymatolla, Suomessa tavallisemmin pyörällä. Edeltä käsin on päätettävä, tehdäänkö koe tavanomaisen lääkityksen aikana vai onko lääkkeet tauotettava. Koetta edeltää lääkärin lyhyt kliininen tutkimus ja lepo-EKG:n rekisteröinti. Elektrodit kiinnitetään rintakehälle kuten tavallisessa EKG:n rekisteröinnissä, mutta raaja-elektrodit kiinnitetään vartalolle, jotta raajojen liike ei häiritse.

 

Koe aloitetaan kevyellä rasituksella, jota vähitellen lisätään, useimmiten portaittain. Rasitus lopetetaan, kun tutkittava ei jaksa enää jatkaa. Lääkäri voi määrätä kokeen lopetettavaksi, kun syketaso osoittaa riittävää rasitusta. Yleensä "maksimisyke" lasketaan kaavasta 220-ikä, ja 85 %:a tästä pidetään riittävänä. Muita lopettamisen syitä ovat tutkittavan oireen (yleensä rintakipu) ilmaantuminen, merkittävät EKG-muutokset (selkeät hapen puutteen merkit tai vakavat rytmihäiriöt; näitä seurataan jatkuvasti), suhteeton verenpaineen nousu (esimerkiksi tasolle 240/130) tai verenpaineen lasku (kuvastaa yleensä sydämen toiminnan huononemista vaikean hapen puutteen vuoksi). Rasituksen loputtua potilaan tilaa ja EKG:ta seurataan tarpeellinen aika, vähintään viisi minuuttia.

 

Rasituksen aikana tarkkaillaan tutkittavan oireita ja yleistä suoriutumista, sykettä ja verenpainetta. Normaalisti yläverenpaine (systolinen) nousee kohtuullisesti, esimerkiksi tasolle 180 mmHg, mutta alapaine (diastolinen) ei nouse. Suorituskyky voidaan ilmaista saavutettuna rasituskuormana (watteina), mille on ikä- ja sukupuolikohtaiset viitearvot. Tyypillisesti terve keski-ikäinen mies suoriutuu 150-200 watin ja nainen 120-160 watin rasituksesta, aktiiviliikkujat suuremmastakin. 50 watin kuorma vastaa rauhallista kävelyä, 100 W ripeää kävelyä, 150 W juoksua ja 200 W vauhdikasta juoksua tai raskasta ruumiillista työtä.

 

Parempi suorituskyvyn mittari on metabolinen ekvivalentti (MET), joka tarkoittaa arvioitua hapen kulutusta lepotilan kerrannaisina. 5 MET tarkoittaa siis, että hapenkulutus nousee viisinkertaiseksi lepotilassa istumiseen verrattuna, ja sen alapuolella suorituskyky katsotaan huonoksi. Vähintään 8-10 MET merkitsee hyvää suorituskykyä.

 

Tärkein rasituskokeen tulosmittari on EKG:n ns. ST-analyysi. ST-segmentin vajoaminen perustason alapuolelle saattaa merkitä sydänlihaksen hapen puutetta tai muuta kuormittuneisuutta. Usein yhtä millimetriä pidetään poikkeavan rajana. Myös ST-vajoaman muodolla on merkitystä: ylös viettävä on lievin, vaakasuora on poikkeava ja alas viettävä on vielä selvemmin poikkeava.

 

Rasituskoe ei anna kyllä/ei-vastauksia, esimerkiksi onko sepelvaltimotauti vai ei. Tulos on aina tulkittava osana kokonaisuutta. On taulukkoja, jotka antavat sepelvaltimotaudin todennäköisyyden iän, sukupuolen, oireen laadun ja rasituskokeen tuloksen mukaan.

 

Sydänperfuusion gammakuvaus tehdään kuten rasituskoe, mutta EKG:n lisäksi hapenpuutetta tarkkaillaan suoneen annetun merkkiaineen (tallium- tai teknetiumisotooppi) avulla. Merkkiaineen epätasainen jakauma sydänlihaksessa rasituksen jälkeen viittaa hapenpuutteeseen alentuneen aktiivisuuden alueella. Yleensä tehdään lisäksi lepokuvaus. Jos siinäkin on puutosalue, kyseessä on arpi, esimerkiksi sairastetun infarktin jäljiltä. Perfuusiotutkimuksen osuvuus on jonkin verran parempi kuin rasitus-EKG:n. Sitä voidaan käyttää, jos tavallisen rasituskokeen perusteella sepelvaltimotaudista jää epävarmuutta, mutta ei haluta mennä suoraan varjoainekuvaukseen. Perfuusiotutkimus on käyttökelpoinen silloinkin, kun lepo-EKG:n poikkeavuudet estävät hapenpuutteen arvioinnin. Jos tutkittava ei pysty rasittamaan itseään esimerkiksi nivelvaivojen vuoksi, perfuusiotutkimuksen rasitus voidaan tehdä lääkeaineruiskeen avulla.

 

Vielä yksi vaihtoehto on rasitusultraäänitutkimus , jota Suomessa tehdään vähemmän kuin perfuusiokuvausta. Siinä sydäntä rasitetaan sykettä nostavalla lääkeaineella. Hapenpuutteeseen joutuvat sydänlihasalueet eivät supistu normaalisti, mikä voidaan nähdä ultraäänikuvauksella. Tutkimuksen tarkkuus on sama kuin perfuusiokuvauksen.

 

1
2
3
4
5
6

Jaa sivu: Bookmark and Share
 
Info
Sulje

Hakuohje

Sisällöstä voi hakea tietoa vapaalla sanahaulla (Hae sisällöstä) tai asiasanahaulla (Hae asiasanoilla).

Vapaa sanahaku käy läpi tekstisisällöt, otsikot ja kuvatekstit.

Asiasanahaku hakee sisällön metatiedoista vastaavuutta sisällön Tero- ja Mesh-metatietoihin.

Haku käyttää oletusarvona hakusanojen välissä TAI-operaattoria.

Haku ei tee eroa suurten tai pienten kirjainten välillä.

Hakusanan voi katkaista asteriskilla eli tähtimerkillä (*) sanan lopusta, mikä on hyödyllistä eri taivutusmuotojen etsimisessä.