Laajentavaa eli dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavan liikunnan aloittaminen vaatii hoitavan lääkärin arvion potilaan sopivuudesta liikuntaan. Mikäli kardiomyopatiaan liittyvien sydämen vajaatoiminnan oireet ovat lieviä tai keskivaikeita, on aktiivisen liikunnan harrastaminen sallittua.
Keskivaikealla tarkoitetaan, että oireita ilmenee jo
tasamaakävelyssä. Liikunnan rasittavuus sovelletaan vallitsevan
fyysisen kunnon mukaiseksi. Sopiva liikunta tuntuu " hieman
rasittavalta". Aloitettaessa aktiivista liikuntaa oireiston ja
lääkityksen on pitänyt olla vakaa vähintään viimeksi kuluneiden 3-
4 viikon aikana. Potilaan pitää pystyä liikkumaan ilman
hengenahdistusta eikä hänellä saa olla turvotusta.
Kestävyysliikunnan ja lihaskuntoharjoittelun yhdistäminen näyttäisi
tuovan parhaan hyödyn.
Lihaskuntoharjoittelun merkitys korostuu niillä henkilöillä, joilla
sairaus on aiheuttanut lihasten surkastumista. Kestävyysliikunta
kuten esimerkiksi kävely, jumppa, pyöräily, hiihtäminen ovat
yleensä sopivia lajeja kestävyyskunnon parantamiseen. Myös uinti on
nykykäsityksen mukaan sallittua, jos sairauden vaikeusaste on
lievä. Lajivalinnassa tuleekin huomioida sairauden aste ja
liikuntamieltymykset.
Paksuntavaa eli hypertrofista kardiomyopatiaa
sairastavan aloittaessa aktiivista liikuntaa, on hyvä tehdä
kliininen rasituskoe. Jos koe sujuu hyvin, niin liikuntakin on
turvallista. Hyvin rasittavaan liikuntaan voi liittyä äkkikuoleman
vaara, joten kilpaurheilusta tulee keskustella hoitavan lääkärin
kanssa.
Yksilöllisiä neuvoja liikunnan aloittamiseksi on hyvä kysyä omalta
lääkäriltä ja fysioterapeutilta.
