Tutkimus alkaa aina, kun se on mahdollista, potilaan ja lääkärin
tai muun ammattihenkilön välisellä keskustelulla. Puhutaan
esitiedoista eli 'anamneesista'. Yleensä potilas saa ensin omin
sanoin kertoa asiansa ja kuvata oireensa. Lääkäri esittää
kysymyksiä, joilla hän järjestelmällisemmin kartoittaa oireiden
laatua ja myös sitä, millainen oire ei ole. Tarvitaan myös
riittävät taustatiedot tutkittavan muista mahdollisista
sairauksista, kaikista käytetyistä lääkkeistä (myös ns.
luonnonlääkkeistä) ja elintavoista, kuten liikunnasta,
ruokavaliosta, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä. Vähitellen (ei
aina ensi kohtaamisen yhteydessä) lääkäri saa käsityksen potilaansa
ammatista, harrastuksista ja sosiaalisesta kentästä. Näitä tietoja
ei kysytä uteliaisuudesta eikä tungettelutarkoituksessa, vaan
niillä on merkitystä sairauden arvioinnin ja hoidon kannalta.
Vanhat viisaat lääkärit sanoivat: "Yhtä tärkeää kuin se, mikä
sairaus on kyseessä, on se, millaisella ihmisellä sairaus on."
Esitietojen merkitys ei ole hävinnyt tekniikan kehittyessä.
Esimerkiksi angina pectoris (rasitusrintakipu) voidaan todeta
vain tarkan oirekuvauksen ja -analyysin perusteella. Mikään kone ei
siihen kykene.
Kliininen tutkimus ('status') tarkoittaa lääkärin omin aistein ja
yksinkertaisin apuvälinein suorittamaa tutkimusta. Sydänäänten
kuuntelu stetoskoopilla on edelleen tarpeen. Pulssi - hidas vai
nopea, säännöllinen vai epäsäännöllinen - on välttämätön
perustieto. Verenpaine mitataan tai huomioidaan muualla mitattu
verenpaine. Valtimoita tunnustelemalla ja kuuntelemalla selvitetään
valtimonkovettumistaudin laajuutta. Kaulalaskimoista näkee viitteen
sydämen oikean puolen vajaatoiminnasta, ja samaan voivat viitata
suuri maksa ja sääriturvotukset (joille toki on muitakin syitä).
Tehdään yleisiä havaintoja: laiha (laihtunut?) vai lihava, kalpea,
punakka vai kellertävä, rauhallinen, hermostunut vai
masentunut?
Äkillisesti sairastuneella ihon lämpö ja kosteus ovat tärkeitä:
kylmänhikisyys viittaa vakavaan sairauteen, kunnes mahdollisesti
toisin osoitetaan. Nesterahinoiden kuuntelu keuhkoista on
perustutkimus epäiltäessä sydämen vajaatoimintaa.
Lääketieteellisiä erityistutkimuksia on niin paljon, että joskus
kuultu pyyntö "tehdään kaikki kokeet" ei ole mahdollinen.
Jatkotutkimusten tarve selviää 2000-luvullakin esitietojen ja
kliinisen tutkimuksen perusteella.
