Elektrokardiogrammi tarkoittaa sydänsähkökäyrää. Käyttöön on sitkeästi juurtunut ’sydänfilmi’, vaikka tutkimusta ei koskaan ole rekisteröity filmille. Nykyään tutkimustekniikka on digitaalinen, vaikka käyrät edelleen tulostetaan paperille. Lähitulevaisuudessa ne ovat digitaalisessa arkistossa, josta tarvittaessa tehdään paperikopio.
EKG:ta rekisteröitäessä (’otettaessa’) kiinnitetään elektrodit kumpaankin ranteeseen ja nilkkaan sekä kuuteen kohtaan rintakehällä. Sydämen toiminnan heikot sähkösignaalit rekisteröidään yleensä 12 käyrälle, mistä nimitys 12-kanavainen EKG. Infarktia epäiltäessä rekisteröidään yleensä pari lisäkytkentää.
EKG:ssa näkyy omina heilahduksinaan eteisten aktivaatio (P-aalto), kammioiden aktivaatio eli depolarisaatio (QRS-kompleksi) ja kammioiden palautuminen sähköiseen lepotilaan eli repolarisaatio (T-aalto).
EKG rekisteröidään aina, kun sydäntä on vähänkään tarpeen tutkia.
EKG:ssa nähdään sydämen rytmi, jota kutsutaan sinusrytmiksi kun se on normaali. Silloin jokaista P-aaltoa seuraa lyhyen (korkeintaan viidesosasekunnin) viipeen jälkeen QRS-kompleksi. Lisälyönnit, eteisvärinä ja muut rytmihäiriöt ovat helposti todettavissa. Alttius rytmihäiriöille voi näkyä ns. pitkänä QT-aikana tai pre-eksitaationa (WPW-oireyhtymä) .
Muita EKG:sta havaittavia asioita ovat muun muassa vanhojen sydäninfarktien arvet, haarakatkokset ja sydämen eri osien laajenemis- ja kuormitusilmiöt. EKG on korvaamaton ensitutkimus epäiltäessä akuuttia sydäninfarktia.
EKG antaa harvoin tarkkaa taudinmääritystä lukuun ottamatta rytmin ilmiöitä, vaan tietyn poikkeavuuden voi aiheuttaa usea eri sydänsairaus. Normaali EKG ei sulje sydänsairautta pois eikä takaa sitä, etteikö ihminen voisi saada myöhemmin esimerkiksi sepelvaltimotautikohtausta. EKG:n rekisteröintilaitteissa on usein tulkinta-algoritmi, joka ehdottaa mahdollisia diagnooseja ja tulostaa ehdotuksensa tulosteeseen. Ne eivät ole täysin luotettavia, joten lääkärin arvio tarvitaan aina. Näyttää siltä, että algoritmit on tarkoituksella tehty liian herkiksi, jotta lääkärin huomio kiinnitetään myös epäiltyihin mutta epävarmoihin muutoksiin. Potilaan ei siis pidä säikähtää ”koneen diagnoosista”.
