Kaikki ihmiset eivät myöskään ole yhtä alttiita jäämään
koukkuun. Esimerkiksi nikotiinia hajoittavan entsyymin määrä
maksassa vaihtelee. Henkilöt, joilla sitä on vähän, näyttävät
aloittavan tupakoinnin vain harvoin.
Myös aivojen nautintokeskuksen reseptorien rakenne vaihtelee.
Siitä, ja mahdollisesti muistakin syistä johtuen nikotiinin
aiheuttama mielihyvävaikutus ei ole kaikilla samanlainen. Jos
vaikutus on vähäinen, tupakkakokeilut eivät palkitse. Tyypilliset
alkuvaiheen tuntemukset eli ärsytys kurkussa ja keuhkoissa ja
pyörryttävä olo ylittävät silloin mahdolliset edut. Jos taas
vaikutus on voimakas, nuori jatkaa tupakointia. Elimistön tottuessa
epämiellyttävät oireetkin häviävät.
Eroavuuksista huolimatta geenit eivät määrää, kuka aloittaa
tupakoinnin ja kuka pääsee siitä eroon. Oma halu, elämäntilanne,
ympäristö ja monet muut tekijät voivat joko tukea tupakointia tai
toimia sitä vastaan.
