Sydänliitto

Sydänperäistä tai luonteeltaan samanlaista rintakipua kutsutaan sopimuksen mukaan nimityksellä angina pectoris. Sille ei ole nasevaa suomenkielistä vastinetta. Sananmukaisesti se tarkoittaa "rinnan ahdistusta".
 

Kaikki eivät miellä angina pectorista kivuksi. Parempi ilmaus olisi englanninkielen "chest discomfort", mutta suora käännös "epämiellyttävä rintatuntemus" on liian kömpelö arkikäyttöön.

Angina pectoriksella on kolme tärkeää ominaisuutta:
1) tuntemuksen laatu, 2) sijainti sekä 3) aiheuttavat ja helpottavat tekijät.

Laadultaan angina pectoris kuvataan puristavaksi, painavaksi, polttavaksi, tukahduttavaksi tai kiristäväksi. Yhteistä näille on tuntemuksen laaja-alaisuus. Hengenahdistuksen tunne kuuluu usein mukaan. Joidenkin on helpompi kuvata tuntemus elein kuin sanoin. Tällöin rintalastan eteen nyrkkiin puristettu käsi, mahdollisesti yhdistettynä kaulalle vietyyn toisen käden peukaloon ja etusormeen ("kravattiote"), on luonteenomainen. Yhdellä sormella osoitettava kipu ei ole angina pectoris.

Angina pectoriksen tyypillinen sijainti on laajalti keskirinnassa. Pienellä alueella vasemman kyljen seudussa ("sydämen kohdalla") tuntuva kipu ei ole angina pectoris. Tuntemus voi säteillä (heijastua) kaulalle, ala- ja harvemmin yläleukaan, hartioihin, käsivarsiin (erityisesti vasempaan) ja joskus ylävatsalle. Vaiva voi tuntua myös pääosin, joskus yksinomaan, heijastealueella.

Angina pectoris -oire syntyy sydänlihaksen hapenpuutteesta. Siksi se alkaa rasituksessa, yleensä fyysisessä kuten ripeässä kävelyssä tai ylämäkeen noustessa. Muut kuormitustekijät kuten kylmä ilma, vastatuuli, kantamukset ja liikunta aterian jälkeen alentavat oirekynnystä. Myös henkinen kuormitus voi tuoda oireen esiin. Sydämen hapenkulutuksen vähentyessä kuten lepoon asettuessa olo helpottaa. Nitroglyseriini auttaa nopeasti, 2-5 minuutin kuluessa. Kivun alkaminen rasituksen jälkeen, jopa vasta seuraavana päivänä, ei ole angina pectoriksen ominaisuus, ei myöskään se, että kipu jatkuu jomottavana useita tunteja.

Angina pectorista sanotaan tyypilliseksi silloin kun kaikki kolme merkkiominaisuutta täyttyvät. Jos jokin näistä puuttuu, puhutaan epätyypillisestä angina pectoriksesta.

Angina pectoris on vakaa (stabiili) silloin, kun se samoissa oloissa ilmenee suunnilleen ennakoitavan asteisessa rasituksessa, esimerkiksi tietyssä kohdassa tuttua ylämäkeä. Angina pectoris on epävakaa (epästabiili) kun aiemmin vakaa oire tulee huomattavasti herkemmin esiin, esimerkiksi jo sisätiloissa liikkuessa tai jopa levossa, taikka tuore oire on näin vaikea. Levossa alkava angina pectoris voi olla merkki sydäninfarktista, erityisesti jos kipu pitkittyy.

Angina pectoriksen vaikeusaste kuvataan neliportaisella CCS-luokituksella  (taulukko). Sydänsairauksista angina pectoris liittyy useimmin sepelvaltimotautiin, mutta nämä eivät ole synonyymejä. Tyypillisenkään - ja varsinkaan epätyypillisen - angina pectoriksen taustalta ei aina löydy sepelvaltimoahtaumia. Näin on tavallisemmin naisten kuin miesten kohdalla. Angina pectoris avoimin sepelvaltimoin voi liittyä tilaan, jota kutsutaan nimellä syndrooma X. Läppäviat, erityisesti aorttaläpän ahtauma (aorttastenoosi) voivat ilmetä angina pectoris -oireena, samoin sydänlihassairaudet, kuten hypertrofinen kardiomyopatia.

Taulukko. Angina pectoriksen luokittelu Canadian Cardiovascular Societyn (CCS) mukaan