Aldosteroni on mineralokortikoideihin kuuluva "suolahormoni", jota syntetisoivat lisämunuaisen kuorikerroksen solut. Aldosteronin eritystä lisäävät plasman suuri kaliumpitoisuus, AT II ja aivolisäkkeen kortikotropiini (ACTH). Aldosteroni vaikuttaa ennen kaikkea munuaisiin siten, että natriumin ja veden eritys vähenee ja kaliumin eritys lisääntyy. Aldosteronin liikatuotannon (hyperaldosteronismi tai vain aldosteronismi) keskeinen tunnusmerkki onkin plasman pieni kaliumpitoisuus. Primaarinen aldosteronismi johtuu joko lisämunuaisten hyvänlaatuisesta kasvaimesta (adenooma) tai kuorikerroksen diffuusista liikakasvusta (hyperplasia).
Myös sydänlihaksessa on mineralokortikoidireseptoreja. Niiden liiallinen stimulaatio on vahingollista: se edistää fibroosia ja aiheuttaa kammioperäisiä rytmihäiriöitä.
Aldosteronireseptorin antagonisteista spironolaktoni on ollut
pitkään käytössä. Sillä on myös estrogeenin kaltaisia vaikutuksia,
mikä voi aiheuttaa mieskäyttäjille kivuliasta rintojen kasvua
(gynekomastia). Uudempi eplerenoni on spesifisempi
aldosteroniantagonisti. Molemmista on osoitettu olevan hyötyä
systolisen toiminnan heikkenemisestä aiheutuvassa sydämen
vajaatoiminnassa. Valitettavasti eplerenoni on Suomessa edelleen
vailla sairausvakuutuksen korvattavuutta.
Spironolaktonia käytetään myös kohonneessa verenpaineessa,
erityisesti kun on todettu aldosteronismi, mutta ei ole
kirurgisesti poistettavaa kasvainta. Vaikeassa, useita lääkkeitä
vaativassa verenpainetaudissa spironolaktoni saattaa olla avuksi
myös ilman varsinaista aldosteronismia.
|
| Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä, ATR:n salpaajien ja aldosteroniantagonistien vaikutuskohdat. |
