ACE:n estäjät ovat yksi kohonneen verenpaineen hoidon viidestä peruslääkeryhmästä. Teho perustuu niiden verisuonia laajentavaan vaikutukseen.
ACE:n estäjät vaikuttavat estämällä ACE-entsyymin aikaansaamaa angiotensiini II:n syntyä. ACE:n estäjät ehkäisevät myös bradykiniinin hajoamista, mikä saattaa tehostaa niiden verisuonia laajentavia vaikutuksia.
ACE (angiotensiinikonvertaasi) on osa reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmää.
|
| Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä verenpaineen säätelyssä ja siihen vaikuttavat lääkkeet. Munuaisten jukstaglumerulaarisolut aistivat tuovassa valtimossa vallitsevan matalan verenpaineen tai pienen natriumpitoisuuden. Tällöin ne aktivoituvat tuottamaan reniiniä. Reniini muuntaa maksasta peräisin olevan angiotensinogeenin (tunnetaan myös reniinisubstraatin nimellä) angiotensiini I:ksi, jolla ei ole biologisia vaikutuksia. Pääasiassa keuhkojen hiussuonista erittyvä angiotensiinikonvertaasi eli angiotensiiniä konvertoiva entsyymi (ACE) lohkaisee angiotensiini I -peptidistä kaksi aminohappoa, jolloin syntyy angiotensiini II. Angiotensiini II:lla on useita vaikutuksia, joista kuvassa esitetään voimakas vastusverisuonten supistuminen (vasokonstriktio) sekä aldosteronin erityksen kiihtyminen lisämunuaisen kuorikerroksesta. Aldosteroni estää natriumin eritystä, jolloin plasman tilavuus kasvaa. Yhteisvaikutuksena on verenpaineen nousu. Tämä johtaa negatiivisen palautteen (katkoviiva) kautta reniinin erityksen vähenemiseen. ACE:n estäjät vähentävät angiotensiini II:n muodostumista ja siten kaikkia tämän biologisia vaikutuksia. ATR tarkoittaa angiotensiinireseptorin salpaajaa. |
Muita RAA-järjestelmään vaikuttavia lääkkeitä ovat:
- Suora reniinin estäjä aliskireeni.
- Angiotensiini II -reseptorin antagonistit.
- Aldosteroniantagonistit.
Ensimmäisenä käyttöön tullut ACE:n estäjä oli kaptopriili. Suomessa saatavilla ovat myös enalapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili, kinapriili ja tsofenopriili (vähän käytetty, poistumassa). Kaikkia ACE:n estäjiä käytetään kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Osa on hyväksytty myös diabeettisen munuaistaudin, muuhun munuaissairauteen liittyvän valkuaisvirtsaisuuden ja vakaaoireisen sepelvaltimotaudin hoitoon sekä suuren riskin potilaiden sydän- ja verisuonitautitapahtumien ehkäisyyn.
Lisätehoa yhteiskäytöllä
ACE:n estäjä voidaan yhdistää kalsiuminestäjään tai diureettiin tai molempiin riittävän tehon saamiseksi.Yhteiskäyttöön beetasalpaajan kanssa ei ole esteitä, jos molempien lääkkeiden käytölle on syy, mutta niiden yhteisteho ei ole erityisen hyvä verenpaineen laskun kannalta, sillä beetasalpaajien verenpainevaikutus perustuu osin reniinin estoon.
ACE:n estäjän yhteiskäyttö ATR:n salpaajan kanssa ei ole suositeltavaa, koska molemmat vaikuttavat RAA-järjestelmään, eikä yhdistelmähoito tutkimusten mukaan paranna potilaiden ennustetta, vaan lisää sivuvaikutuksia verrattuna hoitoon yksin jommallakummalla lääkkeellä.
Useita hyviä vaikutuksia
Sydämen vajaatoiminnan hoidossa ACE:n estäjät kuuluvat ennustetta parantaviin lääkkeisiin, joten niitä tulee käyttää aina, kun esteitä ei ole. Myös heikentynyt vasemman kammion toiminta (raja-arvona alle 40 %:n supistuskyky) on lääkkeen käyttöaihe, vaikka vajaatoimintaa ei havaittaisikaan. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, ja sitä lisätään vähitellen siedon mukaan.ACE:n estäjät ehkäisevät diabetekseen liittyvän munuaissairauden etenemistä
Virtsan valkuaiserityksen väheneminen perustuu munuaiskerästen sisäisen paineen alenemiseen. Samalla kreatiniiniarvo voi nousta, mutta kohtuullinen nousu (alle 30 %) on hyväksyttävissä, koska pitkäaikaisvaikutus munuaisten ennusteeseen on suotuisa. Niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa molemmat munuaisvaltimot (tai ainoan munuaisen valtimo) ovat ahtautuneet, alentunut läpivirtauspaine voi merkittävästi heikentää munuaisten toimintaa ja olla esteenä lääkkeen käytölle. Tämän vuoksi kreatiniiniarvoa on lääkkeen aloituksen jälkeen tarkkailtava.Yskä merkittävin sivuvaikutus
ACE:n estäjien merkittävin sivuvaikutus on yskä, joka saattaa liittyä lääkkeen aikaansaamaan bradykiniinivaikutukseen.Merkittävän yskäoireen saa noin kymmenen prosenttia käyttäjistä. Yskä on tyypiltään kuivaa ja ärsyttävää. Oire on tärkeä tunnistaa, jotta potilas ei sen vuoksi hakeudu turhiin tutkimuksiin tai hoitoihin. Yskän ilmetessä lääke vaihdetaan yleensä angiotensiinireseptorin salpaajaan.
Vakava mutta harvinainen haittavaikutus on angioödeemi, ihon ja limakalvojen turvotus joka voi tukkia ylähengitystiet. Ihottumat ja makuaistin muutokset ovat myös harvinaisia.
ACE:n estäjät estävät kaliumin eritystä, joten laboratoriokokein tulee seurata veren elektrolyyttipitoisuuksia (kalium, S-K ja natrium, S-Na) sekä välttää muiden kaliumia säästävien lääkkeiden ja lisäkaliumin rutiininomaista antamista. Munuaisten toimintakokeen (kreatiniini, S-krea) seuraaminen kuuluu myös rutiiniin. Hoidon alkuvaiheessa seuranta on tiheämpää, vakaassa vaiheessa vuosittainen tarkastus riittää.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että valtaosa potilaista sietää hyvin ACE:n estäjiä.
